Pian Annelin aamujooga kuitenkin keskeytyi julmasti, kun iso ihminen tuli olohuoneeseen ja räväytti kaikki valot päälle ja joulumusiikin soimaan."No niin, nyt olisi vähän aikaa raivata tätä saastapesää, eihän tässä ole jouluun kahta viikkoakaan ja pakko täällä nyt on sen verran siivota, että saa kuusen sisään ja koristeet näkymään!", puuskahti ihminen ja alkoi kanniskella tavaroita paikasta toiseen.
"Hei tytöt, pitäiskö meidän yrittää tehdä tästä hiiritalosta nyt jotenkin jouluisampi. Nää viritykset on kyllä aika hienoja, mutta ei niistä ihan joulu tule mieleen ensimmäisenä", huusi iso ihminen, ja jatkoi sitten itsekseen mutisten: "joulun jälkeen kyllä saattaisi olla käyttöä tämmöiselle välineistölle itse kullakin..." Ja sitten yhtäkkiä, iso ihminen nappasi Annelin käteensä aivan varoittamatta ja käänteli sitä eestaas.
"Kukahan sinuunkin on nenänsä niistänyt, taidat kyllä olla vähän pesun tarpeessa... ei kyllä ihme että vähän reissussa rähjääntyy ja meidän talon naperoiden käsissä kulahtaa, ihme että olette näinkin ehjiä vielä", tarinoi ihminen.
Anneli oli suunnattoman närkästynyt; hänkö muka räkäinen ja likainen!? Törkeä ihminen, kehtasikin haukkua toisia kun itse eleli tällaisessa kaaoksessa jonne helposti katosi hiiri taikka rotta! Ihminen poimi sängyistään myös Siirin, Iiron ja Henrikin ja tutkaili niitä yhtä kriittisin ilmein: "Kyllä te tosiaan taidatte näyttää vähän siltä kuin joku olisi lakaissut teidät saunan lattialta. Tai yrittänyt syödä mutta päättänyt puolimatkassa toisin. Tai... No, katsotaan mihin tuo 30 astetta riittää. Tytöt, onko teillä jotain juhlamekkoja tai muuta hienompaa pesuun, hiirten kanssa mahtuisi samaan koneeseen?" Ja niin iso ihminen kouraisi hiiret yhtenä kasana verkkokankaiseen pussiin ja sulki pussin suun.
Pussin iso ihminen viskasi kylpyhuoneen lattialle ja lähti penkomaan vielä muuta pestävää samaan koneeseen.
"Apua, kuulitteko te, se aikoo pestä meidät", uikutti Anneli kauhuissaan.
"En minä halua, se on takuulla vaarallista", vikisi Iiro.
"Ei kai se oikeasti aio kastella meitä, sehän on ihan kamala ajatuskin", ruikutti Siirikin.
"Äh, vähän se uittaa meitä lämpimässä vedessä ja hieroo ja se on ihan mukavaa, mutta se kuivuminen korvasta riippuen ei ole kauhean hauskaa", lohdutteli Henrikki, joka oli jo kokenut jalkapesun aikaisemmin.
"No niin, heitäpä se pussi ensin koneeseen, laitetaan sitten nämä paidat ja hameet vielä perään", opasti iso ihminen mini-ihmistä.
"Tesee, taitaa tesee, ukka pesee", selitti mini-ihminen.
"Ei, ei laiteta sukkia, pestään ne sitten kuumemmassa", ohjasi iso ihminen.
Ja niin mini-ihminen otti hiiripussin ja viskasi sen pesukoneen synkkään kitaan.
"Mikä tämä paikka on? Missä se hieronta on?", ulisi Iiro jo selvästi peloissaan.
"En minä kyllä viimeksi tällaisessa paikassa ollut", puolusteli Henrikki.
"Yyh, mikä tuo oli?", inahti Siiri, "joku pallo osui peppuuni ja sitten se kaatui ja siitä valuu jotain tahmeaa minun päälleni."
"Se on varmaan sitä pesuainetta?", epäili Anneli.
Sitten koneen ovi sulkeutui ja viimeinen mitä hiiret kuulivat, oli ison ihmisen ja mini-ihmisen keskustelu:
"Tainaa, pappia tainaa"
"Joo, laitetaan luukku kiinni, sitten saat painaa nappia."
Naps.
Sitten alkoi suhista ja kohista ja lorista.
"Apua, vettä, paljon vettä!", ulvoi Siiri.
"No älä nyt ole noin vesikauhuinen, ainakaan se ei ole kylmää eikä kuumaa vaan ihan sopivan lämpöistä. Ja meidän kyljessä lukee, että kestämme 30 asteen vesipesun. Kyllä tämä tästä.", yritti Henrikki rauhoitella muita, vaikka sitäkin hieman pelotti, kun vedenpinta vain nousi ja nousi.
"Plublub, huh, onneksi sain käännyttyä vähän paremmin", tokaisi Iiro ja kaikki hiiret kelluivat mukavasti pussissaan. Kohta niiden olo alkoi kuitenkin muuttua raskaaksi, se muuttui sitä painavammaksi mitä enemmän ne imivät vettä, mutta lopulta vedentulo lakkasi.
"Huh, menikö se nyt ohi?" ihmetteli Anneli.
"No ainakin minun selkäni on aika limainen vielä, joten toivottavasti ei ihan vielä", tokaisi Siiri.
Ja sitten ennalta varoittamatta, koko maailma alkoi pyöriä. Ympäri, ympäri, ympäri se meni monta kertaa, ja juuri kun alkoi tuntua enemmän pahalta kuin hauskalta, pyöriminen lakkasi vähäksi aikaa. Ja sitten taas uudestaan ympäri, ympäri, ympäri.
"Huiiii! Tämä on melkein liian hurjaa, mutta tietyllä tavalla melkein hauskaakin!", ulvoi Iiro.
"Hehee, huisaa!" riemuitsi Anneli.
"Märkää, lätsyy, pää menee pyörälle", ulvahteli Siiri.
Ja sitä menoa sitten riittikin kauan. Välillä vesi väheni, välillä maailma pyöri niin vinhasti että tuntui kuin olisi ratkennut liitoksistaan ja sitten taas tuli lisää vettä. Ja aina uudestaan. Kun hiiret olivat jo puolikuolleita uupumuksesta, viimeinen hurja pyöritys lakkasi ja kone pysähtyi ja vähän ajan päästä ovi naksahti auki.
"No niin, nyt laitetaan pyykkejä kuivumaan", selitti iso ihminen. Hiiret ravisteltiin ulos pussista ja jonnekin lämpimään kuivaan ja pehmeään kasaan. Ihana pehmeä ja lämmin olo, tänne voisi vaikka nukahtaa...
"Höpsö, siellä on kuivat pyykit ja näitä ei voi laittaa kuivausrumpuun, ripustetaan nämä narulle. Anna äidille siitä yksi kerrallaan".
Iso ihminen ravisteli hiiret lattialle ja mini-ihminen otti ne sievästi käteensä yksi kerrallaan ja ojensi ylös isolle ihmiselle.
"Hyvähyvä, tiitos", totesi mini-ihminen.
"Kiitos", vastasi iso ihminen ja nappasi hiiren, napsautti sen korvasta tiukasti riippumaan ja sitten seuraavan.
"Auh, tämä kyllä nipistää vähän ikävästi", uikutti Siiri.
"Kauanko meidän pitää tässä roikkua?", voihki Iiro.
"Niin kauan että olemme kuivia, kyllä siihen mennessä ehtii tottua", yritti Henrikki lohduttaa.
"On kyllä aika höykytetty olo", totesi Anneli haukotellen.
"Mutta puhdas kylläkin", jatkoi Iiro.
"Minusta tuntuu että sisukseni ovat epäjärjestyksessä", valitti Siiri.
"Minulta taisi ratketa joku lanka päästä", epäili Iiro.
"Minua kipristää jalkapohjasta ikävästi", marmatti Henrikki.
"Tämä on kyllä aika tylsää ja epämukavaa", myönteli Anneli.
"Mutta tässä kai sitä ollaan kun ei muutakaan voida. Toivottavasti tästä ei tule mitään tautia", valitteli Siiri.
Lopulta hiirten ruikutus vaimeni ja yksi kerrallaan ne nukahtivat uupuneina koettelemuksesta.