"Tämähän on ihan hauskaa", iloitsi Anneli.
"Näyttää ihan kivalta. Minä tosin luulen että tuo naru ei saisi pysähtyä, vaan sitä pitäisi pyörittää koko ajan ja hyppiä sen yli siinä vauhdissa", kannusti Henrikki.
"Ai. Mutta siinähän voi vaikka kompastua naruun, jos se heiluu ja alkaa hyppiä. Minusta on kyllä turvallisempaa hypätä narun yli kun se on paikallaan", selitti Anneli.
"No, ehkä sitä voi kokeilla muitakin juttuja", vaihtoi Siiri puheenaihetta.
"Joo, minä haluan tasapainoilla, minulla on tosi hyvä tasapaino", ehdotti Henrikki.
"No kokeile, tämä mini-ihmisen äänenvaimennin käy minun mielestäni oikein hyvin siihen tarkoitukseen", ehdotti Siiri.
Henrikki kapusi äänenvaimentimen päälle, mutta se alkoikin oitis keikkua, ja Henrikki pyllähti lattialle.
"Oho, olipas se keikkuva. Mutta kyllä se nyt menee paremmin, kun minä tiedän miten se toimii", väitti Henrikki ja yritti pontevasti uudelleen. Tällä kertaa hän ei mennyt ihan pitkin lattiaa, vaan pompahti vain seisaalleen keikkuvan viereen. Muutaman harjoittelukerran jälkeen Henrikki sai kuin saikin pysyttyä keikkukapineen päällä!
"Hienoa, nyt se onnistui" kannusti Siiri.
"Pitäisikö sinun yrittää nyt sillä tavalla että et nojaa seinään?", kysyi Anneli viattomasti.
Siiri puolestaan päätti että hän haluaa ryhtyä vahvaksi muskelihiireksi.
"Katsokaa nyt, minä alan nostaa painoja", hän esitteli.
Painonnosto tuntuikin aika hyvältä jutulta, sen kun makoili lattialla ja nosteli punttia ylös ja alas.
"Minä luulen että tämä on aika hyvä juttu. Ja tätähän voi nostaa niinkin että seisoo tai istuu tai vaikka mitä", iloitsi Siiri.
"Minusta tämä ei kyllä ole kovin painava", väitti Iiro ja nosteli nappipunttia.
"No ei se alkuun saakaan olla, pitää aloitaa varovasti, myöhemmin voi sitten lisätä siihen toisetkin napit, tai vaikka metallinapit", puolustautui Siiri.
"No joo, saahan tuollakin jotain tietysti tehtyä, mutta minä ajattelin kokeilla tämmöistä voimailuvälinettä. Katsokaa, tästä vaan puristetaan kovaa näitä päitä yhteen ja rintalihakset kasvavat ihan silmissä! Ja sitten minä kyllä saan punnerrettuakin vaikka sata kertaa", uhosi Henrikki ja kävi oudon ja iloisenvärisen kapineen kimppuun."Auuuu, tämä puristaa kovaa, auttakaa, sattuu, tassut lipesi, auttakaa", ulvoi Henrikki, kun kapine olikin napannut häntä nenästä kiinni.
"No huh huh, tämä tosiaan on tiukka! Olet oikeassa, tätä vääntäessä kyllä varmasti lihakset voimistuvat!", myönteli Iiro auttaessaan Henrikkiä irti."Sinulla on kyllä aika liukkaat tassut, kun ne taas lipesivät", totesi Siiri.
"Ja nyt minusta näyttää ihan siltä että ainakin sinun nenäsi kasvaa ihan silmissä!", ilakoi Anneli.
"No ei kyllä ole kovin turvallinen kuntoiluväline tämä, vaikka tehokkaalta vaikuttaakin", mökötti Henrikki.
"Mitenkäs nämä narutikkaat, voisiko näitä käyttää johonkin?", ihmetteli Iiro.
"No voi niille ainakin kiivetä, vaikka ne eivät kyllä vie oikein mihinkään muualle kuin ylöspäin", sanoi Siiri.
"No minä kiipeän, kiipeäminen on kivaa", riemuitsi Iiro ja kapusi tikkaita ylös alas. "Hei katsokaa, minä olen lepakko, roikun pää alaspäin", nauroi Iiro ja humpsahti tikkaille roikkumaan ylösalaisin.
"Minä menen ylös, hui miten nämä keikkuvat", säikähti Anneli.
"No niin keikkuvat, älä pudota minua!, ulisi Iiro tikkaiden alapuolelta.
"En minä mitään voi, nämä keikkuvat ihan itsekseen", vingahti Anneli edelleen säikähtäneenä.
"No pysy paikallasi äläkä heilu siinä", komensi Iiro ja sai kuin saikin laskeuduttua turvallisesti alas lattialle.
"Tämä meni jo paljon paremmin, tämä kuntoiluhan on ihan hauskaa", riemuitsi Siiri.
"No joo, kyllä minusta tuntuu että paremminkin voisi mennä, mutta olihan siinä kivojakin juttuja.
"Mitäs työ rääpäleet täällä rimpuilette?", kysyi ääni alempaa pöydältä.
"Katku!", huudahtivat hiiret riemastuneina yhteen ääneen.