Yläkerrassa makoillessaan hiiret supattelivat ja pohdiskelivat sitä mitä alakertaan oikein tulisi. Kaikki toivoivat, että siellä voisi tehdä jotain, koska olivat aika tylsistyneitä odotteluun. Lopulta tuli taas ilta ja lapset komennettiin unten maille, ja aikuisen ollessa nukuttamassa lapsia hiiret pääsivät jo kurkistamaan vähän alakertaan.
"Hei, meidän keittiö sen kun paranee", riemastui Iiro, "tänne on tullut uusi hylly ja pöytä ja tuollainen juttu".
"Mikä jutska? Mä tuun kattoon, sä et tajuu mitään", totesi Kutka ja marssi selvittämään mikä oli kyseessä. Hän selvitti melko pian asian: "Tää on uuni ja hella. Ne lapset on askarrellu meille tämmösen, että me voitais leipoa ja kokata. Tai mä luulen että ne haluais leipoa ja kokata meiän kans, koska tossa on tommonen kaulinkin. Hellalla on puuro, ja tossa on kauha.
"Näppäriä tyyppejä ne pienetkii! Mie tahon sekotella puuroa, oisko se riisipuuroa. Hei, myöhää voitais leipoo piirakoit, ko meil on uunikii!", iloitsi Katku oitis.
"No voishan se olla ihan kiva vaik vähä leipasta jotain. Mä voisin kyl tehä joulutorttui, ne on meinaan hyvii", totesi Kutka.Sillä välin Ketku ja Anneli olivat kavunneet välikertaa tutkimaan, sillä sinne oli ilmestynyt pieni pyöreä pöytä.
"Tässä voisi vaikka pelata jotain", suunnitteli Anneli iloissaan.
"Joo, toivotaan meille jotain kivaa peliä joululahjaksi", vastasi Ketku ja punastui saman tien. "Tai siis enhän minä tietenkään tiedä että tuleeko meille joululahjoja, mutta jos meille vaikka tulisi, niin joku peli olisi ehkä kiva vaikka sitten".
Annelia nauratti: "Alat jo ilmeisesti uskoa että me saamme asua täällä ihan pysyvästi ja vielä lahjojakin tulee tämän remontin lisäksi. Ehkä meidän pitäisi kirjoittaa joulupukille."
"Hei katso miten nätti verho, tästä alkaa tulla jo vähän jouluista tunnelmaa", yritti Ketku vaihtaa puheenaihetta, vaikka oikeasti se oli aika mielissään itsekin siitä, että oli alkanut luottaa siihen että se ei sittenkään joutuisi kierrätykseen, vaan saisi jäädä mökkiin asumaan muiden kanssa.
Sillä välin Henrikki oli löytänyt uuden katosta roikkuvan kapineen: "Hei, katsokaa, uusi keinu! Tämä on vielä parempi kuin se vanha, tässä pysyy paremmin kyydissä ja tämä ei pyöri. Onpa hieno! Kuunteleekohan se ihminen meidän toiveita, kun se osasi laittaa tällaisen tänne?"
Henrikki otti kovat vauhdit, ja nauroi ilosta keinuessaan. Siiri tuli myös keinulle, ja halusi keinua. "Päästä minut siihen, nyt on minun vuoroni!", vinkui Siiri.
"Eikä ole, minä olin tässä ensin, ja minä en ole vielä keinunut valmiiksi", vastasi Henrikki, joka ei millään malttanut luopua keinumisesta.
"Hei, siihenhän mahtuu kaksi!", huuteli Ketku välikerrasta, ja hän oli aivan oikeassa. Anneli kiipesi istumaan renkaan toiselle laidalle ja mahtui hyvin keinumaan yhtä aikaa Henrikin kanssa.
"Tämä on ihan hurjan kivaa! Mahtaakohan se ihminen vielä suunnitella jotain tänne?", pohti Siiri.
"Ihan varmasti, onhan täällä vielä tilaa ja joulukoristelujakaan ei ole tullut juuri ollenkaan", mietti Anneli.
"Saadaankohan myö tänä vuonna joulukuusi", pohdiskeli Katku.
"No sen kans kyl tulee aika ahdasta", epäili Kutka.
"Mutta ainakin jotain muitakin joulukoristeita kyllä pitää tulla kuin se tähti", vaati Iiro.
"Ehdottomasti pitää. Mutta minä en kyllä ainakaan lähde joulukoristelaatikkoon etsimään", nauroi Ketku.