Aamusella kaikki heräilivät, kun iso ihminen tuli ja napsautti valot päälle yläkertaan ja huuteli mennessään pikkuihmisille, että nyt reippaasti syömään, sen jälkeen koristellaan kuusi.
Hiiret uskaltautuivat alakertaan katsomaan olisiko siellä tapahtunut jotain taas. Ja olihan siellä! Heille oli tullut alakertaankin valoja, hauskoja kynttilöitä jotka loimottelivat mukavasti. Eivät ne tietenkään oikeita kynttilöitä olleet, mikä olikin paljon turvallisempaa, mutta kyllä niistä mukavasti tuli valoa ja tunnelmaa. Pöydällä, välikerrassa, keskellä lattiaa ja ikkunalaudalla oli nyt kynttilät, jotka valaisivat oikeasti.
Huomattuaan kynttilät, oivalsivat kaikki että kuusen vieressä oli jotain. Se jokin oli aika iso ja pullea. Ja se oli täynnä jotain. Iiro ja Kutka nuuskivat ja tökkivät säkkiä."Minä luulen että se on lahjasäkki", sanoi Iiro.
"Olemmeko me saaneet joululahjoja!", riemastui Kutka. Katku ja Ketku tulivat oitis lähemmäs katsomaan olisiko niillekin jotain, mutta Anneli huusi tikapuilta että ei saa vielä mennä.
"Iso ihminen auttoi minua tuomaan sen ja siinä on meille joululahjat, mutta ne avataan yleensä vasta illemmalla. Ne voi nyt laittaa siihen kuusen alle ja sitten myöhemmin avata, kun olemme syöneet", selitti Anneli.
"No mutta mitäs järkeä siinä on!", ulvahti Iiro.
"Aivan tyhmää, suorastaan kidutusta", vaikersi Henrikki.
"Eihän se oo yhtään reiluu, et me nähdään paketit, muttei saada niitä", inisi Kutka.
"No mutta niin se nyt on, syödään ensin ja sitten vasta lahjat", sanoi Anneli tiukasti.
Kaikki söivät jotain, ja sitten Iiro, Henrikki ja Katku tutkiskelivat kynttilöitä, kun Anneli ja Siiri jutustelivat sohvalla. Anneli kertoi miten ihminen oli vienyt sen oudon ison koneen luo ja puuhastellut jotain ja lopulta antanut sille säkillisen lahjoja mökille.
"Kuulemma tässä on paketti kaikille, mutta tapana on että ne avataan vasta iltapäivällä tai illalla. Ne ihmisetkin koristelevat tuon puun ja syövät ja saunovat ja vaikka mitä ennen kuin ne avaavat lahjansa", selitti Anneli.
"No onpa aika kamala tapa, että lahjoja tulee mutta niitä ei sitten saakaan!", puuskahti Siiri, "sehän on ihan epäinhimillistä".
"Siksi ne varmaan keksivätkin niin kovasti kaikkea puuhaa tähän aamuun, koristelua ja ruuanlaittoa ja muuta. On pakko olla kädet täynnä töitä, ettei ihan poksahda jännityksestä", myötäili Anneli.
"No mut miten ne lapset kestää sen? Nehän ei tee töitä", ihmetteli Kutka.
"Ei kai kovin hyvin, kuulethan sinä miten ne riehuvat tuolla", vastasi Anneli.
"En minä kyllä ymmärrä noita ihmisiä", vastasi Siiri hämmentyneenä.
"Mie luulen et ei hyö kaikki niitä lahjoi kahtele koko päivää, osalle joulupukki tuo ne vasta myöhemmi", selitti Katku keittiöstä.
"Ai, mutta onko se silti sen helpompaa, jos sen tietää että se joulupukki on kuitenkin tulossa", epäili Siiri.
"Ei se taia olla. Ja jotku lapset iha pelkää sitä joulupukkia", vastasi Katku.
Lopulta alkoi vaikuttaa siltä, että päivä kääntyi iltaan ja Anneli päätti että kun ihmiset olivat syömässä, he voisivat jakaa paketit. Ja niin hän otti paketit yksi kerrallaan ja jakoi jokaiselle. Juuri kun he aikoivat avata niitä, rynnistivät pikkuihmiset kuitenkin huoneeseen kiljuen:"No nyt me on syöty, milloin saa avata lahjat?"
"Nii, mä haluun avata jo ainaki mun lahjat", myötäili toinenkin.
"Ahja!", osallistui pieninkin ja pian isot ihmiset tulivatkin jakamaan lahjapaketteja. Sillä välin hiiret eivät voineet tehdä muuta kuin istua aloillaan ja odottaa...
jatkuu iltapäivällä....