Keskimmäinen pikkuihminen oli selvästi leipuriluonne, sillä hän piipahti vähän auttamassa ja ankaran raadannan jälkeen oli keittiössä saatu aikaan joulutorttuja, pipareita, karjalanpiirakoita ja vielä ihania värikkäitä keksejä.
"Nam! Vaik mie ite sanonki, nii nää on kyllä nii hyvii piirakoit, etä viep kielen mennessää!", iloitsi Katku mässyttäessään kuono voissa piirakkaa."No ei niitä nyt silti kaikkia tarvi syödä, jätä muille kans", huuteli Kutka sohvalta.
"Paraskii sanoja, ite syöt vissii neljättä tähtitorttuais", nauroi Katku.
"Enkä syö", väitti Kutka, "mä en oo viel alottanu tätä neljättä. Sitä paitsi joulutortut on terveellisii. Ainaki sielulle", väitti Kutka ja haukkasi tortustaan."Minä olen sitä mieltä että piparit ovat kaikista parhaita ja terveellisimpiä sielulle, koska niistä lähtee se joulun tuoksu", väitti Ketku.
"Se on kyl totta, miekii tykkään siitä tuoksusta", todisteli Katkukin.
"Mut ehkä meiän silti pitäis jättää niille pikkuhiirillekin jotain, vaik ne ei kyl jaksa syödä ku puolikkaan kerral", muistutti Kutka.
"No tietysti jätetään, minä otan enää yhden tällaisen värikkään keksin, niin jää noita tuoksuvia pipareita enemmän", selitti Ketku.
Sillä välin hiiret olivat hajaantuneet etsimään koristeita. Se oli itse asiassa aika helppoa menemättä edes koristelaatikolle, koska pitkin asuntoa oli vielä levällään jouluaskarteluja. Siiri löysi oitis sohvalta hienon koristellun sydämen, jonka nyörin se sitoi tiukasti ympärilleen ja lähti raahaamaan sydäntä kohti mökkiä.
"Uhhuh, tämä on kyllä aika painava, tässä on niin monta nappiakin. Minun täytyy varmaan huudella joku auttamaan tämän ylös raahaamisessa", pohdiskeli Siiri ponnistellessaan mökkiä kohti.
Henrikin löydös oli yhtä sydämellinen. Ihmiset taisivat tykätä sydämistä joulukoristeissa, koska niitä löytyi useampi. Henrikin löytämä koriste oli muovia, ja hieman asiaa tutkittuaan Henrikki oivalsi, että se oli tehty kylpynappuloista! Ihan niistä samaisista hauskoista helmistä, joissa ne olivat aiemmin käyneet Iiron kanssa kylpemässä, mutta ne oli jotenkin litistetty ja kiinnitetty toisiinsa.
"Tämä kyllä käy vallan mainiosta hiiriliikunnasta", mutisi Henrikki raahatessaan sydäntä mökille päin. Se ei ollut kovin painava, mutta aika iso ja hankala kantaa.
Iirolla ei ollut ihan yhtä hyvä menestys koristeiden etsinnässä, mutta se oli löytänyt lelun. Hauska hyrrä, jonka pyörimistä olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan. Iiro istahti tuijottamaan hypnoottisesti pyörivää hyrrää ja päätti että vaikka se ei ehkä olisi hyvä koriste, niin se voisi olla hyvä joululahja. Iiro kehitteli jo mielessään jotain hauskaa peliä, jota voisi pelata hyrrällä. Se päätti että vielä yhden kerran se pyöräyttäisi hyrrän vauhtiin, ja sitten se veisi sen mökille.
Anneli oli uskaltautunut seikkailemaan ison ihmisen valtakuntaan, josta se olikin löytänyt muutaman kauniin punaisen napin, joista voisi ehkä askaroida jotain koristeellista. Anneli poimi napit syliinsä ja ihmetteli vieressä kohoavaa mustaa konetta, kun yllättäen hän kuulikin aivan takaansa ison ihmisen äänen: "No mitäs sinä täällä teet? Pitäisikö teille ommella muka jotain?". Anneli pudotti säikähdyksestä napit ja yritti kavuta karkuun, mutta ei se päässyt kiipeämään liukasta pintaa lainkaan, joten ihminen nappasi sen käteensä ja tarkasteli sitä huolellisesti.
"Eikös sinullakin ollut joku hame... minneköhän sekin on joutunut. Ehtisiköhän tässä jotain väkertää vielä", mutisi ihminen mietteliäästi. Hän istutti Annelin mustan mötikän viereen ja alkoi penkoa laatikoita.
