"Siiri, missä me ollaan?"
"Pussissa, sinnehän meidät laitettiin talteen viime joulun jälkeen."
"Onko kohta taas joulu? Ei minusta tunnu että siitä nyt niin kauaa olisi, kun me muutettiin kellariin."
"Luulen että on, ainakin ne ihmiset puheli jotain semmoista."
"Miksi meidät laitettiin kellariin? Minusta kellari on paljon tylsempi kuin lastenhuone tai muut huoneet?"
"Niin onkin, eikä siellä voi edes leikkiä mitään kivaa."
"Ja talonkin laittoivat kumoon, pölyä keräämään katonrajaan."
"Anneli, ottaisitko häntäsi pois minun naamaltani?"
"Ai anteeksi Iiro, minä en huomannut! Olen vielä vähän pöpperössä."
"Henrikki, oletko sinä hereillä?"
"En minä halua olla..."
"No hyvähän sinun on siinä uinailla, kun olet päällimmäisenä! Jalka pois minun nenästäni!"
"Älä Anneli aina valita, ei tässä nyt mitään hätää ole..."
"No ei olekaan, mutta en minä silti tykkää sinun hikisukistasi naamassani."
"Ei minulla mitään hikisukkia ole. Pölyinen pää kylläkin."
"No niin, kuunnelkaapas nyt hiljaa, uskaltaisiko täältä pussista kömpiä ulos katselemaan paikkoja. Luulen että me olemme nyt talossa."
"Kuulosti siltä että isolla ihmisellä on jotain suunnitelmia taas. Aikookohan se hyrskynmyrskytä taas?"
"Mitenkähän ne pienet ihmiset? Auttavatkohan ne taas?"
"Missähän Kutka, Katku ja Ketku ovat? Ne eivät tainneet olla kellarissa...?"
"En minä ainakaan nähnyt tai kuullut. Ovatkohan ne saaneet olla lastenhuoneessa koko vuoden? Vai onkohan ne vihdoin laitettu kierrätykseen?"
"Henrikki, kurkista sinä ulos, kun kerran olet siinä pussinsuulla."
"Ei näy mitään, aika hämärää on... "
"Auuuh, minun selkäni on aivan kipeänä ja jumissa, Anneli auta vähän! Jalkani ovat ihan puutuneet, ihan kuin olisin joku puuhiiri! Ei ole pehmeitä kangashiiriä kyllä tarkoitettu nököttämään kuukausikaupalla paikoillaan kuin joku... joku koriste-esine."
"No ei kyllä kieltämättä ole kovin vetreä olo. Ja nälkäkin tässä on."
"Au, au, au, selkää särkee!"
"Älä Iiro valita, venyttele ja verryttele vähän, kyllä se siitä helpottaa. Pikkuisen hyppelyä ja hyörimistä, niin kyllä sinä siitä taas notkistut."
"No en hypi, päässä huimaa ja selkää särkee."
"Minullakin on vähän nahkea olo, mutta ei sentään satu minnekään."
"No ei varmaan, sinähän olit Henrikki päällimmäisenä."
"No en minäkään ole liikkunut sen enempää, enkä minä nyt niin paljoa paina että siitä pitäisi noin kovasti valittaa!"
"Hah, olet varmaankin syönyt kiviä!"
"Älkääs nyt pojat tapelko!"
"Onpas täällä tyhjää, minne kaikki huonekalut ja koristeet ovat kadonneet?"
"On tainnut täälläkin käydä joku hyrskynmyrsky. Ehkä nekin on laitettu jonnekin kellariin tai jotain."
"Minä kyllä luulen että me saamme ne takaisin ennen joulua. Kuulin että se iso ihminen puhui jotain semmoista että ehditään siivota ja korjata ennen joulua."
"Toivottavasti. Tämä on nimittäin aikamoisen ankea tönö tällaisena!"
"Anneli! Älä nyt heti valita. Tämä oli juuri tällainen, paitsi vielä pölyisempi ja sotkuisempi silloin kun me tänne muutimme viime vuonna!"
"No se on kyllä totta. Mutta en minä olisi tänne muuttanut silloinkaan."
"Älkääs tytöt nyt tapelko!"
"Minulla on nälkä, lähdetään etsimään ruokaa."
"Shh, joku tulee!"
